Mikä dialogi ja dialogisuus?

Yhteistyö rakentuu siitä, miten kuuntelemme toisiamme, annamme tilaa erilaisille näkökulmille ja kohtaamme toisen tasavertaisena kumppanina. Tämä osio johdattaa hyvän yhteistyön ytimeen – taitoihin, jotka vahvistavat sekä arjen vuorovaikutusta että haastavampien tilanteiden yhteistä ymmärrystä. Kun kohtaaminen on inhimillistä ja dialogi avointa, niin yhteistyöstä tulee luontevaa, vaikuttavaa ja merkityksellistä.

Arvostus

Ihminen saa voimaa siitä, että hän kokee tulevansa arvostetuksi. Arvostuksen kokemus on keskeinen niin asiakkaiden kuin ammattilaistenkin hyvinvoinnille ja yhteistyölle. Samalla tavoin kuin lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat ammattilaisen arvostavaa kohtaamista, myös työntekijät, kollegat ja johto tarvitsevat kokemusta keskinäisestä kunnioituksesta ja arvostuksesta. 

Arvostuksen kokemuksen kautta syntyy luottamus ja toimiva yhteistyösuhde – olipa kyse asiakkaan ja ammattilaisen välisestä kohtaamisesta tai ammattilaisten, työntekijöiden ja johdon välisestä yhteistyöstä. Luottamus luo perustan avoimelle vuorovaikutukselle ja mahdollistaa ratkaisujen löytämisen myös haastaviin tilanteisiin. 

Lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevällä ammattilaisella on oltava asiakkaita, kollegoita ja yhteistyökumppaneita kohtaan kunnioittava, kiinnostunut ja myötätuntoinen asenne. Sama asenne on keskeinen myös työyhteisössä ja johtamisessa. Näiden arvojen pohjalta voidaan käydä kuuntelevaa keskustelua, vahvistaa osallisuutta ja kehittää työtä yhdessä luovasti. 

Kunnioitus 

Kunnioittava ammattilainen ymmärtää, ettei hän voi tietää toisen puolesta, mitä tämä tarvitsee – oli kyse asiakkaasta, työntekijästä tai kollegasta. Tarpeiden ja näkökulmien ymmärtäminen edellyttää kuuntelevaa ja avointa dialogia. Jokaisella ihmisellä on oma kokemuksensa ja todellisuutensa, eikä ole olemassa yhtä ainoaa, kaikille samanlaista näkökulmaa. Kunnioitus näkyy haluna kuulla ja ottaa toisen kokemus vakavasti. 

Kiinnostus 

Aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan mahdollistaa oppimisen jokaisessa kohtaamisessa. Ammattilainen voi oppia uutta asiakkaista, perheistä, työtovereista, johtamisesta ja myös itsestään. Kun kohtaamiseen rakennetaan dialoginen tila ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisen näkökulmista, syntyy uusia oivalluksia ja toimintatapoja, jotka edistävät sekä perheiden hyvinvointia että työyhteisön toimivuutta. 

Myötätunto 

Jokaisen elämässä on ajoittain vaikeita aikoja ja kuormittavia tilanteita. Haasteiden keskellä itsekritiikki usein voimistuu, ja ihminen saattaa pohtia, mitä teki väärin tai miksi tilanne on juuri tällainen. Näissä tilanteissa niin perheet kuin työntekijätkin tarvitsevat ymmärrystä, lohdutusta ja hyväksyntää.

Myötätuntoinen kohtaaminen tarjoaa tukea jaksamiseen sekä vahvistaa sitä, missä on toimittu oikein. Myötätunto rakentaa turvallisuutta, lisää luottamusta ja tukee sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia. 

Dialogi ja dialogisuus toimivat perustana: dialogisuus muistuttaa suhtautumisesta toiseen ja dialogin avulla opimme pysähtymään, olemaan aidosti läsnä ja kuulemaan toisen ilman valmiita oletuksia.

Dialoginen toimintakulttuuri rakentuu tavasta kohdata toinen ihminen, itse ja maailma. Dialogi ei ole vain keskustelutekniikka, vaan syvempi orientaatio: halua kuunnella, ymmärtää ja oppia yhdessä. Dialogisuus puolestaan näkyy siinä, miten suhtaudumme lähtökohtaisesti toisiin ja miten arjessa luodaan tilaa erilaisille näkökulmille, keskeneräisyydelle ja yhteiselle merkityksenmuodostukselle.

Dialoginen kohtaaminen perustuu vastavuoroisuuteen, kunnioitukseen ja avoimuuteen. Se edellyttää tietoista läsnäoloa, kykyä pysähtyä omien oletusten äärelle sekä rohkeutta kohdata myös erilaisuus ja jännitteet rakentavasti. Dialogin tavoitteena ei ole yksimielisyys, vaan ymmärryksen syventäminen ja yhteisen ajattelun vahvistuminen – jotta päästään ihmisen/asian kannalta parhaaseen tulokseen.

Kun dialogi ja dialogisuus toimii toimintakulttuurin perustana, se tukee luottamusta, osallisuutta ja yhteistä oppimista. Samalla se vahvistaa sekä yksilöiden että yhteisöjen kykyä toimia monimutkaisissa ja muuttuvissa tilanteissa. Dialoginen toimintakulttuuri syntyy arjen valinnoista, kohtaamisista ja siitä, miten puhumme, kuuntelemme ja toimimme yhdessä.

Dialogisuus ihmiskäsityksenä ja suhtautumistapana on läsnä aina, mutta se ei tarkoita, että kaikki tilanteet edellyttävät dialogia. Toimiva ja tarkoituksenmukainen yhteistyö edellyttää kykyä tunnistaa, milloin on dialogin, monologin tai vaikkapa debatin aika.

Dialogi on perusteltua silloin, kun tavoitteena on yhteinen ymmärrys, merkitysten rakentaminen tai uuden ajattelun syntyminen. Dialogissa ei pyritä voittamaan tai vakuuttamaan, vaan kuuntelemaan, tutkimaan ja oppimaan yhdessä. Se vaatii aikaa, avoimuutta ja keskeneräisyyden sietämistä.

Monologi on tarpeen silloin, kun tietoa täytyy välittää selkeästi, tehdä päätöksiä, antaa ohjeita tai viestiä vastuullisesti ja johdonmukaisesti. Monologin aika on esimerkiksi kriiseissä, kiireellisissä tilanteissa tai silloin, kun roolit ja vastuut edellyttävät yksisuuntaista viestintää. Dialogisuus näkyy tällöinkin siinä, miten monologi kehystetään ja miten tilaa kuulemiselle avataan myöhemmin.

Debatti puolestaan on luonteva silloin, kun tarkastellaan vaihtoehtoja, punnitaan näkemyksiä ja argumentoidaan eri ratkaisujen puolesta. Debatissa näkökulmat asetetaan vastakkain, ja tavoitteena on testata ajattelua, perusteluja ja kestävyyttä. Rakentava debatti edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja kunnioittavaa vuorovaikutusta, jotta se ei muutu vastakkainasetteluksi.

Dialoginen toimintakulttuuri vahvistuu, kun yhteisössä on jaettu ymmärrys eri vuorovaikutusmuotojen tarkoituksesta ja osataan siirtyä joustavasti niiden välillä. Keskeistä ei ole yhden muodon ylikorostaminen, vaan tilannetaju ja yhteinen sopimus siitä, miten toimimme eri tilanteissa.

Dialoginen puheeksiottaminen antaa keinoja ottaa asiat puheeksi rakentavasti ja kunnioittavasti silloinkin, kun näkemykset eivät ole yhteneviä Se on taitoa kohdata toinen ihminen arvostavasti, kuunnellen ja yhteistä ymmärrystä rakentaen – myös silloin, kun aihe on herkkä, vaikea tai tunteita herättävä. Sen ytimessä on aito kiinnostus toisen näkökulmaan sekä halu käydä keskustelua, jossa kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi.

Dialogisen puheeksiottamisen lähtökohtana on – oman huolen, ei toisen ongelman – puheeksiottaminen. Kun pysähdyt tutkimaan tämän merkitystä, huomaat sen vaikuttavan olennaisesti asetelmaan: puheeksiottaja pyytää apua omaan huoleensa eikä esimerkiksi kerro toiselle mikä ongelma hänellä on.

Dialogisessa lähestymistavassa puheeksiottaminen ei ole yksisuuntaista ohjaamista tai ongelmien korjaamista, vaan yhteinen prosessi. Siinä korostuvat turvallinen vuorovaikutus, avoimet kysymykset, reflektio ja vastavuoroisuus. Tavoitteena on luoda tila, jossa asioista voidaan puhua rehellisesti ilman syyllistämistä tai valmiita oletuksia.

Dialogisella puheeksiottamisella luodaan hyvää yhteistyösuhdetta. Perehdy tästä puheeksiottamisen vaiheisiin!

Dialogin ohjaaminen on taitoa yhteistyön edistämiseksi ja tavoitteen saavuttamiseksi.

Lähtökohtana:

• Selkeys, joka saavutetaan tavoitteen konkretisoinnin sekä osallistujien roolin kirkastamisella suhteessa tavoitteeseen.
• Turvallisuus syntyy läpinäkyvyydellä ja yhteistä pohdintaa tukevan ilmapiirin rakentamisella. Hyvänä keinona toimii aloitus “höpöttelyllä” – asiaan meneminen liian pian voi rajoittaa.
• Motivaatiota lisää ymmärrys, että omalla näkökulmalla on merkitys ja dialogilla on aito vaikutus. Tämä tarkoittaa mm. Sitä, että paikalla on tahot joilla on mandaatti päättää.

Millainen dialogin ohjaaja itse olet? Testaa taitosi DialogiApurin nopean itsenäisesti pelattavan pelin avulla!

Osiossa: Pohdintatehtävä dialogisuuden perustermien ympäriltä. Pohdintaa voi tehdä joko itsekseen tai kollegan tai tiimin kanssa. Kirjaa oivalluksia halutessasi ylös. Varaa aikaa n. 10-15 minuuttia per teema.

—

Itsetutkiskelu on hyvä pohja ymmärtää oman toiminnan merkitystä osana yhteistyötä. Pysähtyminen yhteisen dialogin äärelle synnyttää yleensä upeita oivalluksia.

Alle on koottu erilaisiin tilanteisiin liittyviä pohdintateemoja, tartu/tarttukaa siihen/niihin, mitkä resonoivat! Vinkkinä: vaikeimmalta tuntuvaa ei kannata ohittaa, se voi olla juuri se mitä tarvitaan.

1. Minä, dialogi ja dialogisuus

• Mitä dialogi (=vuorovaikutus) ja dialogisuus (=toimintatapa) merkitsevät sinulle henkilökohtaisesti?
• Millaisissa tilanteissa koet dialogin toteutuvan hyvin? Entä milloin se on vaikeaa?
• Mitä taitoja tai asenteita dialoginen kohtaaminen sinulta edellyttää?
• Mitä itse voisit tehdä seuraavaksi edistääksesi dialogia omassa toimintaympäristössäsi?
• Miten itse vaikutat kulloinkin siihen, millaista vuoropuhelua tilanteessa syntyy?

2. Dialogi arjen työssä

• Millaisia dialogisia käytäntöjä tunnistat omassa työyhteisössäsi?
• Miten kuunteleminen, kysyminen ja toisten näkökulmien huomioiminen näkyvät arjen  vuorovaikutuksessa?
• Missä tilanteissa dialogi jää helposti taka-alalle ja miksi?

3. Dialogin mahdollistaminen

• Millaiset rakenteet, toimintatavat tai johtamiskäytännöt tukevat/vaikeuttavat dialogia?
• Millaisia pieniä tekoja tai muutoksia voisi tehdä dialogin vahvistamiseksi?

4. Vuorovaikutuksen muodon tunnistaminen

• Millaisissa tilanteissa työssäsi tarvitaan ensisijaisesti dialogia? Entä monologia tai debattia?
• Tunnistatko tilanteita, joissa vuorovaikutuksen muoto ei ole ollut tilanteeseen sopiva?
• Miltä se on tuntunut ja mitä siitä on seurannut?

Osiossa: Video ja pohdinta tai keskustelu oman tiimin kanssa. Varaa aikaa n. 10-15 minuuttia. 

—

Katso tai katsokaa tiimissä ensin alla oleva video (1:10). Pohdi sen jälkeen itseksesi tai keskustele tiimisi kanssa videon alta löytyvien apukysymysten avulla toisesta kiinnostumista.

• Mitä ajatuksia video herätti? 
• Millaisia tapoja sinulla/teillä on osoittaa kiinnostusta ja myötätuntoa? 

Osiossa: DialogiApuri-työkalun avulla fasilitoitu keskustelu tiimissä siitä, miten hankalat asiat otetaan puheeksi arjen työtilanteissa ja miten yhteistyötä voi lisätä haastavissa kohtaamisissa. Varatkaa aikaa n. 15-30 minuuttia (ajankäyttö riippuu siitä, kuinka tiimi innostuu keskustelemaan). Ennen työkalun avaamista perehtykää alta lyhyeen ohjeeseen.

—

DialogiApuri-työkalun avulla pohditte ja tutustutte:

• arjen tilanteisiin puheeksiottamisen parissa,
• omaan ja muiden rooleihin puheeksiottotilanteissa sekä
• siihen, miten voi lisätä yhteistyötä haastavissa tilanteissa.

Ohje: Sopikaa tiimipalaveriin yhdessä keskusteltavaksi teemaksi hankalien asioiden puheeksiottaminen asiakaskohtaamisissa. Varatkaa aikaa 15-30 minuuttia. Keskusteluun tarvitaan vähintään kolme henkilöä. DialogiApuri simuloi kanssanne keskustelun, jossa keskustelijat eläytyvät kolmeen eri rooliin: ammattilaisen, lapsen/nuoren sekä hänen läheisensä.

1. Päättäkää etukäteen, kuka keskustelija on missäkin roolissa (voi tehdä myös pareittain tai siten, että 3 hlö tiimistä suorittaa keskustelun ja loput havainnoivat).
2. Varatkaa jokaiselle keskusteluun osallistuvalle puhelin käyttöönsä ohjeitten lukemiseksi.
3. Avatkaa DialogiApuri esim. tietokoneelle tai yhteiselle näytölle ja seuratkaa sen ohjeita. DialogiApurista löytyy sekä video- että tekstimuotoista materiaalia keskustelun tueksi.

DialogiApuri-työkaluun pääset täältä. Innostavaa keskustelua!

Osiossa: Tutustu ensin dialogisen huolen puheeksiottamisen perusprosessiin ja ota sen jälkeen talteen Huoli puheeksi -opas sekä huolen puheeksiottamisen ennakointilomake.

—

Puheeksiottamisen perusprosessi on yksinkertainen:

1. Luota huoleesi: Huoli syntyy usein aistimustemme ja tunteidemme pohjalta: tässä on nyt jotain outoa ja erilaista. Tunteeseen kannattaa luottaa ja tarttua.

2. Toimi varhain ja joustavasti: Kun huoli herää, pyydä varhain apua lapselta ja/tai hänen huoltajaltaan: ”minulla on tullut tällainen ajatus, pohditaanko yhdessä lapsen tilannetta ja sitä, mitä voitaisiin tehdä huolen selvittämiseksi”. Toimi tilanteessa rohkeasti ja joustavasti.

3. Toimi yhdessä: Joskus huoli hälvenee jo keskustelussa. Turhaa puheeksi ottamista ei ole, kun sen tekee kunnioittavassa vuoropuhelussa lapsen ja huoltajan kanssa.

Lue lisää käytännönläheisistä oppaista! Voit myös tulostaa itsellesi huolen puheeksiottamisen ennakointilomakkeen ja hyödyntää sitä itsellesi sopivalla tavalla puheeksiottamiseen valmistautumisessa, sen toteuttamisessa sekä arvioinnissa. 

Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista

• Huolen puheeksiottamisen ennakointilomake

Ta upp oron. En handbok i tidiga dialoger

• Blankett för att förutsaga utfallet av att ta upp och samtala om oron

Taking up one’s worries. A Handbook of Early Dialogues

• Taking up one’s worry – anticipation form

1. Dialogin ohjaamisen muistilista 

Tämä muistilista on tarkoitettu tilanteisiin, joissa halutaan käydä dialogista, kunnioittavaa ja osallistavaa keskustelua – mutta todellisuus on usein sotkuisempi. Lopussa on myös ”for buddies” -henkinen osio: mitä tehdä, kun asiat eivät mene oppikirjan mukaan. 

2. Millainen dialogin ohjaaja olet?

Testaa taitosi dialogin ohjaajana DialogiApurin avulla! Nopea itsenäisesti pelattava peli kertoo, millaiset taidot sinulla on dialogin ohjaamiseen.

3. Tulevaisuuden muistelu dialogin mahdollistajana 

Tulevaisuuden muistelu on keino toteuttaa erilaisten verkostojen yhteisiä palavereita niin, että osanottajat löytävät tapoja koordinoida yhteistoimintaansa. Ennakointidialogeja voi käyttää niin psykososiaalisessa asiakastyössä kuin suunnittelu- ja strategiatyössäkin.

Tulevaisuuden muistelun tavoitteena on

• selkeyttää eri tahojen yhteistyötä
• yhdistää verkoston voimavaroja
• avartaa toimintamahdollisuuksia

Tulevaisuuden muistelu -peruskysymykset

Dialogin ohjaaja johdattelee kulkua Tulevaisuuden muistelu -kysymysten avulla. Tilannetta tarkastellaan kuvitteellisesta mutta uskottavasta tulevaisuudesta käsin. Puhuminen ja kuuntelu on erotettu toisistaan: jokaisella on oma vuoro puhua omasta näkökulmastaan sekä lupa keskittyä kuuntelemaan toisten näkökulmia.

Tulevaisuuden muistelun perusmalli koostuu kolmesta kysymyksestä:

1. Vuosi tai muu sovittu ajanjakso on kulunut. Nyt on kyseinen päivämäärä, ja asiat ovat nyt aika hyvin. Miten ne sinun kannaltasi ovat? Mikä sinua ilahduttaa?
2. Mitä sinä teit, jotta sait aikaan myönteisen kehityksen? Mistä tai keneltä sait tukea? Millaista?
3. Mistä sinä olit huolissasi vuosi sitten, tai palaverin pitopäivänä? Mikä sai huolesi vähenemään?

Tulevaisuuden muistelussa jokainen keskustelija saa kertoa rauhassa omista toimintamahdollisuuksistaan, tuen toiveistaan ja huolistaan.

Lopuksi keskustelijat muotoilevat esiin nousseiden teemojen perusteella yhteistoiminnan suunnitelman. He myös sopivat tulevasta työnjaosta, toiminnan koordinoinnista ja seurannasta. Viimeiseksi varmistetaan vielä, että jokainen osallistuja kokee tulleensa kuulluksi ja on päässyt luomaan yhteistä suunnitelmaa.

Tulevaisuuden muistelua voi käyttää useissa eri tilanteissa

• hankalissa moniammatillisissa ja -toimijaisissa asiakastilanteissa
• kuntien, toimialojen, hankkeiden ja työyhteisöjen toiminnan suunnittelussa
• kuntoutus-, kasvatus- ja hoitosuunnitelmien muodostamisessa
• varhaiskasvatuksen ja koulujen vanhempainiltojen rakenteena
• koululuokkien ryhmäytymisprosessien osana
• koululuokissa hyvän luokkahengen suunnittelussa
• asukasyhdistysten ja asuinalueiden toiminnan suunnittelussa.

Lue lisää:

Arnkil, T.  E.  (2020)  Kunnioittava ja toivoa herättävä kohtaaminen: Ennakointidialogin vetäjien käsikirja

4. Erätauko-menetelmä dialogin ohjaamisessa

Erätauko on tapa käynnistää ja käydä rakentavaa keskustelua – mahdollisuus pysähtyä ja harkita asioita rauhassa. Erätauko tuo erilaiset ihmiset keskustelemaan samaan piiriin tasavertaisesti.

Lue lisää Erätaukosäätiön verkkosivuilta

Erätaukosäätiön video (1:09):

Erätaukosäätiön verkkosivuilta löytyvien työkalujen avulla voit suunnitella Erätauko-keskustelun, ohjata keskustelua ja suunnitella, mitä keskustelun jälkeen tapahtuu.

Kun yhteistyö toteutuu etäyhteydellä

Miten työskennellään yhdessä, jos ei ole mahdollisuutta kohdata kasvotusten? Jokainen ammattilainen varmasti joskus joutuu hoitamaan asioita joko puhelimitse tai etäyhteyden kautta. Mutta onko kyse kuitenkaan aina joutumisesta? Voiko etäyhteys tai puhelimitse asian hoitaminen joskus olla ihan hyvä tai parempi vaihtoehto? Millaisia vaikutuksia digitalisaatiolla on toisaalta ammatti-identiteetille ja toisaalta asiakasvuorovaikutukselle? 

Terveydenhuollossa digivälineiden käyttöä on tutkittu jo jonkin verran. Esimerkiksi Tiina Koiviston (TTL) väitöskirjatutkimus (2023) tarkastelee sitä, miten digiteknologia saadaan hallinaan niin, että keskiössä säilyvät sekä ammattilaisen arvo työnsä osaajana että asiakastarpeeseen vastaava ja oikea-aikainen terveydenhuollon palvelu. Tutkimuksen mukaan digitalisaatio ei itsessään tuo tuottavuushyötyä, vaan hyöty rakentuu digivälineiden mahdollistamisen työskentelytapojen sekä työprosessien muutosten kautta. Tärkeää on vahvistaa ammattilaisen digitoimijuutta eli kykyä selviytyä, säädellä ja ohjata digivälineiden käyttöä omassa työssään. 

Kun pohditaan digitalisaatiota ja digitalisoituja palveluita asiakkaan ja ihmisen näkökulmasta, käyttötaitojen ja osaamisen rinnalla pitää tarkastella myös osallisuuden ja syrjäytymisen näkökulmia. Parhaillaan digipalvelu tai mahdollisuus hoitaa asioita etäyhteyden tai vastaavan kautta lisää kokemusta osallisuudesta, mutta toisaalta yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä on syntynyt myös uudenlaisia yhteiskunnallisia kahtiajakoja. Sote-, opetus- ja kasvatusalan ammattilaisilla pitää olla keinot käyttää ja hyödyntää digitaalisia kanavia, mutta toisaalta heillä tulee olla myös sellaista osaamista, jonka avulla he pystyvät ehkäisemään haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden digitaalista syrjäytymistä.  

Lue lisää digitoimijuudesta Tiina Koiviston väitöskirjasta (2023) sekä Rantasen ja kumppaneiden (2023) artikkelista.

Nuoret hoivaajat ovat alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka hoitavat, avustavat tai tukevat vanhempaansa, joka on vammautunut, sairastaa kroonista sairautta tai jolla on mielenterveys- tai päihdeongelma. Lue lisää nuoret hoivaajat -teemasta täältä. 

Nuorten hoivaajien ja heidän perheidensä tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota kohtaamiseen, luottamuksen rakentamiseen ja perheen tilanteen puheeksi ottamiseen.

Perehdy aiheeseen kuuntelemalla podcast (45:13).

Haluatko perehtyä nuoret hoivaajat -teemaan laajemmin? Tutustu MOOC-opintojaksoon täällä.

Suomalaisista perheistä noin joka kolmas on monimuotoinen, ja jokainen lasten ja nuorten kanssa työskentelevä kohtaa työssään monimuotoisia perheitä. Perheiden kohtaamisella sekä luottamuksen rakentamisella on ratkaiseva merkitys siinä, kokevatko perheet saavansa tarvitsemaansa apua.

Katso Monimuotoiset perheet ry:n video (11:06).

Lue lisää:

Adoptioperheet ry:n opas. 2018. Adoptoitu lapsi varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.

Sateenkaariperheet ry:n opas. Sateenkaariperheen kohtaaminen

Castrén, A.-M. 2020. Ei vain sinun, minun tai meidän ero. Blogikirjoitus: Perheyhteiskunta. Blogikirjoituksesta löytyy myös useita linkkejä eroa käsitteleviin tutkimusartikkeleihin.

Lehto, S. 2019. Lapsettomuus jättää pysyvän jäljen. Blogikirjoitus: Perheyhteiskunta. Kirjoitus perustuu väitöskirjaan: Lehto, S. 2020. Pitkä matka äidiksi – narratiivinen tutkimus äitiyden rakentumisesta tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen. Jyväskylän yliopisto.