Yhteistyön inhimillinen ydin – kohtaaminen ja vuorovaikutus

Dialoginen toimintakulttuuri rakentuu tavasta kohdata toinen ihminen, itse ja maailma. Dialogi ei ole vain keskustelutekniikka, vaan syvempi orientaatio: halua kuunnella, ymmärtää ja oppia yhdessä. Dialogisuus puolestaan näkyy siinä, miten suhtaudumme lähtökohtaisesti toisiin ja miten arjessa luodaan tilaa erilaisille näkökulmille, keskeneräisyydelle ja yhteiselle merkityksenmuodostukselle.

Dialoginen kohtaaminen perustuu vastavuoroisuuteen, kunnioitukseen ja avoimuuteen. Se edellyttää tietoista läsnäoloa, kykyä pysähtyä omien oletusten äärelle sekä rohkeutta kohdata myös erilaisuus ja jännitteet rakentavasti. Dialogin tavoitteena ei ole yksimielisyys, vaan ymmärryksen syventäminen ja yhteisen ajattelun vahvistuminen – jotta päästään ihmisen/asian kannalta parhaaseen tulokseen.

Kun dialogi ja dialogisuus toimii toimintakulttuurin perustana, se tukee luottamusta, osallisuutta ja yhteistä oppimista. Samalla se vahvistaa sekä yksilöiden että yhteisöjen kykyä toimia monimutkaisissa ja muuttuvissa tilanteissa. Dialoginen toimintakulttuuri syntyy arjen valinnoista, kohtaamisista ja siitä, miten puhumme, kuuntelemme ja toimimme yhdessä.

Dialogi, monologi ja debatti – tilanteen tunnistamisen taito

Dialogisuus ihmiskäsityksenä ja suhtautumistapana on läsnä aina, mutta se ei tarkoita, että kaikki tilanteet edellyttävät dialogia. Toimiva ja tarkoituksenmukainen yhteistyö edellyttää kykyä tunnistaa, milloin on dialogin, monologin tai vaikkapa debatin aika.

Dialogi on perusteltua silloin, kun tavoitteena on yhteinen ymmärrys, merkitysten rakentaminen tai uuden ajattelun syntyminen. Dialogissa ei pyritä voittamaan tai vakuuttamaan, vaan kuuntelemaan, tutkimaan ja oppimaan yhdessä. Se vaatii aikaa, avoimuutta ja keskeneräisyyden sietämistä.

Monologi on tarpeen silloin, kun tietoa täytyy välittää selkeästi, tehdä päätöksiä, antaa ohjeita tai viestiä vastuullisesti ja johdonmukaisesti. Monologin aika on esimerkiksi kriiseissä, kiireellisissä tilanteissa tai silloin, kun roolit ja vastuut edellyttävät yksisuuntaista viestintää. Dialogisuus näkyy tällöinkin siinä, miten monologi kehystetään ja miten tilaa kuulemiselle avataan myöhemmin.

Debatti puolestaan on luonteva silloin, kun tarkastellaan vaihtoehtoja, punnitaan näkemyksiä ja argumentoidaan eri ratkaisujen puolesta. Debatissa näkökulmat asetetaan vastakkain, ja tavoitteena on testata ajattelua, perusteluja ja kestävyyttä. Rakentava debatti edellyttää yhteisiä pelisääntöjä ja kunnioittavaa vuorovaikutusta, jotta se ei muutu vastakkainasetteluksi.

Dialoginen toimintakulttuuri vahvistuu, kun yhteisössä on jaettu ymmärrys eri vuorovaikutusmuotojen tarkoituksesta ja osataan siirtyä joustavasti niiden välillä. Keskeistä ei ole yhden muodon ylikorostaminen, vaan tilannetaju ja yhteinen sopimus siitä, miten toimimme eri tilanteissa.

POHDITTAVAKSI

Pohdiskelua voi tehdä itsekseen, kollegan kanssa, tiimin kesken, yhteistyökumppaneiden sekä lasten, nuorten ja perheiden kanssa soveltaen. Itsetutkiskelu on hyvä pohja ymmärtää oman toiminnan merkitystä osana yhteistyötä. Pysähtyminen yhteisen dialogin äärelle synnyttää yleensä upeita oivalluksia.

Alle on koottu erilaisiin tilanteisiin liittyviä pohdintateemoja, tartu/tarttukaa siihen/niihin, mitkä resonoivat! Vinkkinä: vaikeimmalta tuntuvaa ei kannata ohittaa, se voi olla juuri se mitä tarvitaan.

1. Minä, dialogi ja dialogisuus

• Mitä dialogi ja dialogisuus merkitsevät sinulle henkilökohtaisesti?
• Millaisissa tilanteissa koet dialogin toteutuvan hyvin? Entä milloin se on vaikeaa?
• Mitä taitoja tai asenteita dialoginen kohtaaminen sinulta edellyttää?
• Mitä itse voisit tehdä seuraavaksi edistääksesi dialogia omassa toimintaympäristössäsi?
• Miten itse vaikutat kulloinkin siihen, millaista vuoropuhelua tilanteessa syntyy?

2. Dialogi arjen työssä

• Millaisia dialogisia käytäntöjä tunnistat omassa työyhteisössäsi?
• Miten kuunteleminen, kysyminen ja toisten näkökulmien huomioiminen näkyvät arjen  vuorovaikutuksessa?
• Missä tilanteissa dialogi jää helposti taka-alalle ja miksi?

3. Dialogin mahdollistaminen

• Millaiset rakenteet, toimintatavat tai johtamiskäytännöt tukevat/vaikeuttavat dialogia?
• Millaisia pieniä tekoja tai muutoksia voisi tehdä dialogin vahvistamiseksi?

4. Vuorovaikutuksen muodon tunnistaminen

• Millaisissa tilanteissa työssäsi tarvitaan ensisijaisesti dialogia? Entä monologia tai debattia?
• Tunnistatko tilanteita, joissa vuorovaikutuksen muoto ei ole ollut tilanteeseen sopiva?
• Miltä se on tuntunut ja mitä siitä on seurannut?

Dialoginen puheeksiottaminen on taito kohdata toinen ihminen arvostavasti, kuunnellen ja yhteistä ymmärrystä rakentaen – myös silloin, kun aihe on herkkä, vaikea tai tunteita herättävä. Sen ytimessä on aito kiinnostus toisen näkökulmaan sekä halu käydä keskustelua, jossa kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi.

Dialogisen puheeksiottamisen lähtökohtana on – oman huolen, ei toisen ongelman – puheeksiottaminen. Kun pysähdyt tutkimaan tämän merkitystä, huomaat sen vaikuttavan olennaisesti asetelmaan: puheeksiottaja pyytää apua omaan huoleensa eikä esimerkiksi kerro toiselle mikä ongelma hänellä on.

Dialogisessa lähestymistavassa puheeksiottaminen ei ole yksisuuntaista ohjaamista tai ongelmien korjaamista, vaan yhteinen prosessi. Siinä korostuvat turvallinen vuorovaikutus, avoimet kysymykset, reflektio ja vastavuoroisuus. Tavoitteena on luoda tila, jossa asioista voidaan puhua rehellisesti ilman syyllistämistä tai valmiita oletuksia.

Tässä osiossa tutustut dialogisen puheeksiottamisen periaatteisiin ja käytännön keinoihin. Saat välineitä oman puheeksiottamisen tavan tarkasteluun sekä tilanteisiin, joissa haluat ottaa asioita puheeksi rakentavasti, kunnioittavasti ja yhteistyötä vahvistaen.

Dialogisella puheeksiottamisella luodaan hyvää yhteistyösuhdetta!

Katso video: (tulossa)

Puheeksiottamisen perussäännöt

Luota huoleesi: Huoli syntyy usein aistimustemme ja tunteidemme pohjalta: tässä on nyt jotain outoa ja erilaista. Tunteeseen kannattaa luottaa ja tarttua.

Toimi varhain ja joustavasti: Kun huoli herää, pyydä varhain apua lapselta ja/tai hänen huoltajaltaan: ”minulla on tullut tällainen ajatus, pohditaanko yhdessä lapsen tilannetta ja sitä, mitä voitaisiin tehdä huolen selvittämiseksi”. Toimi tilanteessa rohkeasti ja joustavasti.

Toimi yhdessä: Joskus huoli hälvenee jo keskustelussa. Turhaa puheeksi ottamista ei ole, kun sen tekee kunnioittavassa vuoropuhelussa lapsen ja huoltajan kanssa.

Lue lisää käytännön läheisistä oppaista! Voit myös tulostaa itsellesi huolen puheeksiottamisen ennakointilomakkeen ja hyödyntää sitä itsellesi sopivalla tavalla puheeksiottamiseen valmistautumisessa, sen toteuttamisessa sekä arvioinnissa. 

Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista

• Huolen puheeksiottamisen ennakointilomake

Ta upp oron. En handbok i tidiga dialoger

• Blankett för att förutsaga utfallet av att ta upp och samtala om oron

Taking up one’s worries. A Handbook of Early Dialogues

• Taking up one’s worry – anticipation form

KIINNOSTUMINEN TOISESTA – YHTEISTYÖN POHJA 

Katso/katsokaa video Kiinnostuneen kunnioituksen ja myötätunnon asenne (n. 1 min.)

• Mitä ajatuksia video herätti? 
• Millaisia tapoja sinulla/teillä on osoittaa kiinnostusta ja myötätuntoa? 

Ihminen saa voimaa siitä, että hän kokee tulevansa arvostetuksi. Arvostuksen kokemus on keskeinen niin asiakkaiden kuin ammattilaistenkin hyvinvoinnille ja yhteistyölle. Samalla tavoin kuin lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat ammattilaisen arvostavaa kohtaamista, myös työntekijät, kollegat ja johto tarvitsevat kokemusta keskinäisestä kunnioituksesta ja arvostuksesta. 

Arvostuksen kokemuksen kautta syntyy luottamus ja toimiva yhteistyösuhde – olipa kyse asiakkaan ja ammattilaisen välisestä kohtaamisesta tai ammattilaisten, työntekijöiden ja johdon välisestä yhteistyöstä. Luottamus luo perustan avoimelle vuorovaikutukselle ja mahdollistaa ratkaisujen löytämisen myös haastaviin tilanteisiin. 

Lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevällä ammattilaisella on oltava asiakkaita, kollegoita ja yhteistyökumppaneita kohtaan kunnioittava, kiinnostunut ja myötätuntoinen asenne. Sama asenne on keskeinen myös työyhteisössä ja johtamisessa. Näiden arvojen pohjalta voidaan käydä kuuntelevaa keskustelua, vahvistaa osallisuutta ja kehittää työtä yhdessä luovasti. 

Kunnioitus 

Kunnioittava ammattilainen ymmärtää, ettei hän voi tietää toisen puolesta, mitä tämä tarvitsee – oli kyse asiakkaasta, työntekijästä tai kollegasta. Tarpeiden ja näkökulmien ymmärtäminen edellyttää kuuntelevaa ja avointa dialogia. Jokaisella ihmisellä on oma kokemuksensa ja todellisuutensa, eikä ole olemassa yhtä ainoaa, kaikille samanlaista näkökulmaa. Kunnioitus näkyy haluna kuulla ja ottaa toisen kokemus vakavasti. 

Kiinnostus 

Aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan mahdollistaa oppimisen jokaisessa kohtaamisessa. Ammattilainen voi oppia uutta asiakkaista, perheistä, työtovereista, johtamisesta ja myös itsestään. Kun kohtaamiseen rakennetaan dialoginen tila ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisen näkökulmista, syntyy uusia oivalluksia ja toimintatapoja, jotka edistävät sekä perheiden hyvinvointia että työyhteisön toimivuutta. 

Myötätunto 

Jokaisen elämässä on ajoittain vaikeita aikoja ja kuormittavia tilanteita. Haasteiden keskellä itsekritiikki usein voimistuu, ja ihminen saattaa pohtia, mitä teki väärin tai miksi tilanne on juuri tällainen. 

Näissä tilanteissa niin perheet kuin työntekijätkin tarvitsevat ymmärrystä, lohdutusta ja hyväksyntää. Myötätuntoinen kohtaaminen tarjoaa tukea jaksamiseen sekä vahvistaa sitä, missä on toimittu oikein. Myötätunto rakentaa turvallisuutta, lisää luottamusta ja tukee sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia. 

Ihmiset ovat samanarvoisia ihmisinä, mutta heidän toimintamahdollisuutensa yhteiskunnassa ovat erilaisia

Yliopistonlehtori Lauri Lantela Lapin yliopistosta on väitöstutkimuksessaan (2021) perehtynyt nuorten hyvinvointioppimiseen ja siihen, miten sitä voidaan kouluissa edistää osallisuutta ja toimijuutta tukemalla. Koulumaailma on jatkuvassa muutoksessa, mutta sen yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on edelleen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Hyvinvointi kytkeytyy myös keskusteluun koulutuksen yhdenvertaisuudesta, ja eriarvoistumisen vähentäminen mielletäänkin edelleen perinteisesti koulun tehtäväksi. Lantelan tutkimuksen mukaan nuoret eivät ole yhdenvertaisessa asemassa, kun tarkastellaan hyvinvointia ja hyvinvointioppimisen lähtökohtia.

Hyvinvointioppimisella tarkoitetaan hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin liittyvää ajatus- ja toimintamallien omaksumista, kasvua, oppimista ja sosialisaatiota. Hyvinvointioppimista voidaan tarkastella ennen kaikkea yhteisöön kuulumisen kautta, eli miten osallisuus ja toimijuus tukevat hyvinvointioppimista. Lapsi ja nuori oppivat hyvinvointia yhteisön jäsenenä, aktiivisen toiminnan ja osallistumisen myötä. Hyvinvointiin liittyvät ja vaikuttavat ajatusmallit opitaan yhteisön kokemusten kautta.

Perhetekijöillä on suuri vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen: perheen ilmapiiri sekä vuorovaikutus vanhempien ja lähipiirin kautta vaikuttavat sosioemotionaalisiin taitoihin, sosiaalisiin suhteisiin sekä halukkuuteen hakea tarvittaessa apua.

Myös ammattilaisilla on tärkeä merkitys, lapsi tai nuori sekä hänen vanhempansa luottavat kouluun niissä tilanteissa, kun hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan apuja. Tärkeää olisi, että nuoren saama apu ja tuki on tarpeeseen osuvaa ja tarvittaessa moniammatillista.

Pohdittavaksi yksin tai tiimissä:

• Millainen merkitys harrastuksilla tai ylipäätään harrastusmahdollisuuksilla voi olla nuorten kokemuksille arjen osallisuudesta?
• Millaisia positiivisia vaikutuksia ja toisaalta haasteita nuorten osallisuudelle tuovat formaalit osallistumismahdollisuudet kuten oppilaskunnat, nuorisovaltuustot ym?
• Miten itse ammattilaisena voisin rakentaa kohtaamisissa sellaista luottamuksen ilmapiiriä, että lapsella tai nuorella olisi mahdollisuus kokea aitoa osallisuutta?

Lue lisää Lauri Lantelan väitöskirjasta (2021).

Kun yhteistyö toteutuu etäyhteydellä

Miten työskennellään yhdessä, jos ei ole mahdollisuutta kohdata ihmistä kasvotusten?Jokainen ammattilainen varmasti joskus joutuu hoitamaan asioita joko puhelimitse tai etäyhteyden kautta. Mutta onko kyse kuitenkaan aina joutumisesta? Voiko etäyhteys tai puhelimitse asian hoitaminen joskus olla ihan hyvä tai parempi vaihtoehto? Millaisia vaikutuksia digitalisaatiolla on toisaalta ammatti-identiteetille ja toisaalta asiakasvuorovaikutukselle? 

Terveydenhuollossa digivälineiden käyttöä on tutkittu jo jonkin verran. Esimerkiksi Tiina Koiviston (TTL) väitöskirjatutkimus (2023) tarkastelee sitä, miten digiteknologia saadaan hallinaan niin, että keskiössä säilyvät sekä ammattilaisen arvo työnsä osaajana että asiakastarpeeseen vastaava ja oikea-aikainen terveydenhuollon palvelu. Tutkimuksen mukaan digitalisaatio ei itsessään tuo tuottavuushyötyä, vaan hyöty rakentuu digivälineiden mahdollistamisen työskentelytapojen sekä työprosessien muutosten kautta. Tärkeää on vahvistaa ammattilaisen digitoimijuutta eli kykyä selviytyä, säädellä ja ohjata digivälineiden käyttöä omassa työssään. 

Kun pohditaan digitalisaatiota ja digitalisoituja palveluita asiakkaan ja ihmisen näkökulmasta, käyttötaitojen ja osaamisen rinnalla pitää tarkastella myös osallisuuden ja syrjäytymisen näkökulmia. Parhaillaan digipalvelu tai mahdollisuus hoitaa asioita etäyhteyden tai vastaavan kautta lisää kokemusta osallisuudesta, mutta toisaalta yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä on syntynyt myös uudenlaisia yhteiskunnallisia kahtiajakoja. Sote-, opetus- ja kasvatusalan ammattilaisilla pitää olla keinot käyttää ja hyödyntää digitaalisia kanavia, mutta toisaalta heillä tulee olla myös sellaista osaamista, jonka avulla he pystyvät ehkäisemään haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden digitaalista syrjäytymistä.  

Pohdittavaksi yksin tai tiimissä:

• Milloin asiaa ei kannata hoitaa tekstillä (esim. Wilman, sähköpostin tms. kautta)? Mitä tällaisia tilanteita tunnistat joko ammattilaisten välisestä yhteistyöstä tai asiakastyöstä?
• Milloin puhelin- tai etäyhteys on hyvä asia? Mitkä voisivat olla esimerkkejä ammattilaisten välisistä tilanteista tai asiakaskohtaamisista, joissa asia kannattaakin hoitaa muuten kuin kasvotusten?
• Miten varmistat ihmisen aidon kohtaamisen, jos etäyhteys on ainoa mahdollisuutesi?
• Kamera auki vai kiinni? Simulaatio: käykää jokin lyhyt neuvottelu parin kanssa ensin selät vastakkain ja sitten kasvotusten – mikä muuttuu? Saman simulaation voi toteuttaa etäyhteydellä kamerat ensin kiinni ja sitten auki.

Lue lisää digitoimijuudesta Tiina Koiviston väitöskirjasta (2023) sekä Rantasen ja kumppaneiden (2023) artikkelista.

Kun nuori kantaa vastuuta vanhemmastaan – nuoret hoivaajat

Nuoret hoivaajat ovat alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka hoitavat, avustavat tai tukevat vanhempaansa, joka on vammautunut, sairastaa kroonista sairautta tai jolla on mielenterveys- tai päihdeongelma. Voit tutustua nuoriin hoivaajiin tarkemmin täällä.

Nuorten hoivaajien ja heidän perheidensä tukemisessa on tärkeää kiinnittää huomiota kohtaamiseen, luottamuksen rakentamiseen ja perheen tilanteen puheeksi ottamiseen.

Perehdy aiheeseen podcastissa.

Podcastin kuunneltuasi pohdi seuraavia kysymyksiä:

• Miten eri ammattilaiset voivat yhdessä auttaa ja tukea nuoria hoivaajia ja heidän perheitään?
• Mitä asioita voisit itse huomioida kohdatessasi nuoria hoivaajia tai heidän perheenjäseniään?
• Minkälaisia tiedonkulun haasteita olet kohdannut ammattilaisten välisessä yhteistyössä? Miten tiedonkulkua voitaisiin edistää nuorten hoivaajien ja heidän perheidensä tukemiseksi?

Monimuotoiset perheet

Suomalaisista perheistä noin joka kolmas on monimuotoinen, ja jokainen lasten ja nuorten kanssa työskentelevä kohtaa työssään monimuotoisia perheitä. Perheiden kohtaamisella sekä luottamuksen rakentamisella on ratkaiseva merkitys siinä, kokevatko perheet saavansa tarvitsemaansa apua.

Katso video: Monimuotoisten perheiden kohtaaminen (Monimuotoiset perheet ry., 11 min.)

Videon katsottuasi pohdi itsenäisesti tai – jos mahdollista – keskustele yhdessä muiden kanssa

• Mitkä asiat ovat videon perusteella hyvän kohtaamisen esteitä?
• Miten voitte purkaa näitä esteitä toimiessanne perheiden kanssa?

Lue lisää!

Adoptioperheet ry:n opas. 2018. Adoptoitu lapsi varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.

Sateenkaariperheet ry:n opas. Sateenkaariperheen kohtaaminen

Castrén, A.-M. 2020. Ei vain sinun, minun tai meidän ero. Blogikirjoitus: Perheyhteiskunta. Blogikirjoituksesta löytyy myös useita linkkejä eroa käsitteleviin tutkimusartikkeleihin.

Lehto, S. 2019. Lapsettomuus jättää pysyvän jäljen. Blogikirjoitus: Perheyhteiskunta. Kirjoitus perustuu väitöskirjaan: Lehto, S. 2020. Pitkä matka äidiksi – narratiivinen tutkimus äitiyden rakentumisesta tahattoman lapsettomuuden ja hedelmöityshoitojen jälkeen. Jyväskylän yliopisto.

Tässä osiossa syvennytään dialogin ohjaamiseen siten, että vuoropuhelu on turvallista, tasavertaista, tavoitteellista ja tuottaa yhteistä ymmärrystä myös haastavissa ja yllättävissä tilanteissa.

Lähtökohtana:

• Selkeys, joka saavutetaan tavoitteen konkretisoinnin sekä osallistujien roolin kirkastamisella suhteessa tavoitteeseen.

• Turvallisuus syntyy läpinäkyvyydellä ja yhteistä pohdintaa tukevan ilmapiirin rakentamisella. Hyvänä keinona toimii aloitus “höpöttelyllä” – asiaan meneminen liian pian voi rajoittaa.

• Motivaatiota lisää ymmärrys, että omalla näkökulmalla on merkitys ja dialogilla on aito vaikutus. Tämä tarkoittaa mm. Sitä, että paikalla on tahot joilla on mandaatti päättää.

Dialogisen ohjaamisen muistilista 

Tämä muistilista (PDF tulossa) on tarkoitettu tilanteisiin, joissa halutaan käydä dialogista, kunnioittavaa ja osallistavaa keskustelua – mutta todellisuus on usein sotkuisempi. Lopussa on myös ”for buddies” -henkinen osio: mitä tehdä, kun asiat eivät mene oppikirjan mukaan. 

TULEVAISUUDEN MUISTELU DIALOGIN MAHDOLLISTAJANA

Tulevaisuuden muistelu on keino toteuttaa erilaisten verkostojen yhteisiä palavereita niin, että osanottajat löytävät tapoja koordinoida yhteistoimintaansa. Ennakointidialogeja voi käyttää niin psykososiaalisessa asiakastyössä kuin suunnittelu- ja strategiatyössäkin.

Tulevaisuuden muistelun tavoitteena on

• selkeyttää eri tahojen yhteistyötä

• yhdistää verkoston voimavaroja

• avartaa toimintamahdollisuuksia.

Tulevaisuuden muistelu lasten, nuorten ja perheiden kanssa

Tulevaisuuden muistelu -työtavan kolme peruskysymystä

Dialogin ohjaaja johdattelee kulkua Tulevaisuuden muistelu –kysymysten avulla. Tilannetta tarkastellaan kuvitteellisesta mutta uskottavasta tulevaisuudesta käsin. Puhuminen ja kuuntelu on erotettu toisistaan: jokaisella on oma vuoro puhua omasta näkökulmastaan sekä lupa keskittyä kuuntelemaan toisten näkökulmia.

Tulevaisuuden muistelun perusmalli koostuu kolmesta kysymyksestä:

1. Vuosi tai muu sovittu ajanjakso on kulunut. Nyt on kyseinen päivämäärä, ja asiat ovat nyt aika hyvin. Miten ne sinun kannaltasi ovat? Mikä sinua ilahduttaa?

1. Mitä sinä teit, jotta sait aikaan myönteisen kehityksen? Mistä tai keneltä sait tukea? Millaista?

1. Mistä sinä olit huolissasi vuosi sitten, tai palaverin pitopäivänä? Mikä sai huolesi vähenemään?

Tulevaisuuden muistelussa jokainen keskustelija saa kertoa rauhassa omista toimintamahdollisuuksistaan, tuen toiveistaan ja huolistaan.

Lopuksi keskustelijat muotoilevat esiin nousseiden teemojen perusteella yhteistoiminnan suunnitelman. He myös sopivat tulevasta työnjaosta, toiminnan koordinoinnista ja seurannasta. Viimeiseksi varmistetaan vielä, että jokainen osallistuja kokee tulleensa kuulluksi ja on päässyt luomaan yhteistä suunnitelmaa.

Tulevaisuuden muistelua voi käyttää useissa eri tilanteissa

• hankalissa moniammatillisissa ja -toimijaisissa asiakastilanteissa

• kuntien, toimialojen, hankkeiden ja työyhteisöjen toiminnan suunnittelussa

• kuntoutus-, kasvatus- ja hoitosuunnitelmien muodostamisessa

• varhaiskasvatuksen ja koulujen vanhempainiltojen rakenteena

• koululuokkien ryhmäytymisprosessien osana

• koululuokissa hyvän luokkahengen suunnittelussa

• asukasyhdistysten ja asuinalueiden toiminnan suunnittelussa.

Lue lisää

Arnkil, T.  E.  (2020)  Kunnioittava ja toivoa herättävä kohtaaminen : Ennakointidialogin vetäjien käsikirja

Erätauko menetelmänä dialogin ohjaamisessa

Erätauko on tapa käynnistää ja käydä rakentavaa keskustelua – mahdollisuus pysähtyä ja harkita asioita rauhassa. Erätauko tuo erilaiset ihmiset keskustelemaan samaan piiriin tasavertaisesti.

Lue lisää Erätaukosäätiön verkkosivuilta

Katso video: Erätauko – tehdään Suomesta maailman parhaiten keskusteleva kansa (n. 1 min).

Erätaukosäätiön verkkosivuilta löytyvien työkalujen avulla voit suunnitella Erätauko-keskustelun, ohjata keskustelua ja suunnitella, mitä keskustelun jälkeen tapahtuu.